The Byrds: Hickory Wind (1968)

Hickory Wind -kappaletta pidetään Gram Parsons (1946-73) nimisen muusikon tunnuskappaleena. Parsons tunnetaan etenkin siitä, että hän oli ensimmäisiä joka pyrki yhdistämään country- ja rock-musiikin uudeksi tyyliksi. Lyhyen elämänsä aikana hän oli mukana ainakin bändeissä International Submarine Band (1965-68), The Byrds (1968) ja Flying Burrito Brothers (1968-1970), ennen siirtymistään soolouralle.

Hickory Windin on levyttäneet myös mm. Joan Baez ja Emmylou Harris. Valitsin tähän kuitenkin siitä sen ensilevytyksen, mikä tehtiin The Byrds -yhtyeen kanssa vuonna 1968. Kappale julkaistiin upealla The Byrdsin Sweetheart of the Rodeo -albumilla. Kerrotaan, että Parsons olisi kirjoittanut kappaleen entisen bändikaverinsa Bob Buchananin kanssa yhden junamatkan aikana keväällä 1968.

Hickory Wind on jollain tavalla hyvin paljon countrya omaan korvaani, vaikka sitä ei missään nimessä voi niputtaa perinteisen punaniskaisen perinnekantrin kategoriaan. Byrdsin versiosta löytyy perinnehenkinen country-poljento, pedal steel -kitara ja akustinen soitanta sekä sielukas laulu. The Byrdsin ja Parsonsin kohdalla ollaan kuitenkin enemmän kantri-rokin, Americanan ja folkin tontilla, ei siis siellä Nashvillen seutujen "ihkaoikeilla" apajilla. 

Hickory Windissa kuvaillaan kaipuuta vanhaan: nuoruuden turvalliseen Etelään, mahdollisesti Georgian Waycrossiin, josta Parsons oli kotoisin. Lisäksi sanojen mukaan kaivataan takaisin aikaan, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa ja aidompaa. "Hickory wind" – hikkorituuli – toimii symbolina tuolle lapsuuden viattomuudelle ja juurille. Tekeehän hikkoripuukin vahvat juuret, joiden avulla sen tarttuu maahan. Sen sijaan tuuli luonnonvoimana tuo muistoja menneestä, lapsuuden maisemista ja kodista.

Sanoista sekä laulun herkkyydestä päätellen minä-kertoja on kaukana henkisestä kodistaan ja hänelle vieraalla maalla, jossa huolet painavat. Laulaja on ehkä kokenut maailman ja menettänyt matkallaan jotakin hänelle tärkeää - ehkäpä henkisen yhteyden itseensä. Tulkintana tämä sopisi hyvin siihen, että Parsonsin oma elämä oli ristiriitaista. Hän oli aluksi etelän pikkukaupungissa kasvanut poika ja kapinallinen, josta suosion myötä kehkeytyi kalifornialainen päihteitä käyttävä boheemi. Parsonsin elämän loppu oli kovin traaginen hänen menehtyessä vain 26-vuotiaana. 

The Byrds: Hickory Wind
(säv. B.Buchanan, G. Parsons)
Sweetheart of the Rodeo (1968)
Columbia CS 9670

In South Carolina
There are many tall pines
I remember the oak tree
That we used to climb
But now, when I'm lonesome
I always pretend
That I'm gettin' the feel
Of hickory wind

I'd started out younger
Had most everything
All the riches and pleasures
What else can life bring?
But it makes me feel better
Each time you begin
Callin' me home
Hickory wind

It's a hard way to find out
That trouble is real
In a faraway city
With a faraway feel
But it makes me feel better
Each time you begin
Callin' me home
Hickory wind
Keeps callin' me home
Hickory wind