27. tammikuuta vietetään kansainvälistä Holokaustin uhrien muistopäivää. Samana päivänä vuonna 1945 venäläiset joukot vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin, mikä oli ollut natsien Viimeisen ratkaisun tuhoamiskoneiston tehokkaimpia osia.
Vapautuksen hetkiä tallentanut dokumentti osoittaa, miten heikkoon kuntoon moni noin 40-kiloiseksi laihtunut vanki ehti mennä - toki sairaimmat oli jätetty oman onnensa nojaan natsien paetessa. Vaikka tämä on vapautumisen päivä, tarkoittaa se käytännössä "vain" porttien avautumista. Leirillä oltiin sen verran tautisia ja sairaita, että apua sinne oli pakko antaa ja siten myös vankien pysyä alueella pidempään, ilman kahleita.
Olen elämäni aikana katsonut useampia holokausti-aiheeseen liittyviä elokuvia. En osaa tarkkaa lukumäärää sanoa, mutta keskivertasta sukankuluttajaa selvästi enemmän. Näistä kaikista ehdottomasti mieleenpainuvin on ollut Claude Lanzmannin (1925-2018) ohjaama Shoah vuodelta 1985. Shoah on 9,5 tuntia pitkä pläjäys, syvä sukellus aiheeseen, eikä todellakaan mikään kevyt sellainen. Filmi koostuu holokaustin eläneiden ja kokeneiden silminnäkijöiden haastatteluista, joissa koko karmeus tuodaan vähitellen ja pala palalta esille.
Elokuva on kuvattu n. 30-40 vuotta varsinaisten tapahtumien jälkeen. Useissa kohtauksissa ollaan oikeilla tapahtumapaikoilla, mistä ei voisi uskoa mitä siellä on aiemmin tapahtunut. Luontohan pyrkii ottamaan omansa takasin, tässä tapauksessa hylätyt niityt. Se on siksi harmi, että samalla ajan myötä häivyttyy rikoksen merkit. Kameran eteen on saatu tavallisia ihmisiä, byrokraatteja ja myös aikansa arvostetuin aiheen tutkija Raul Hilberg. Onpa mukana myös kansanmurhaa toteuttaneen natsin haastattelu, mikä on kuvattu salaa. Välillä haastatteluissa Lanzmann pistää haastateltavansa lujille, hän mm. pyytää kertomaan yhä tarkemmin ja yhä enemmän yksityiskohtaisemmin. Natsilta hän pyrkii saamaan selville katuuko mies tekojaan, paljastan: ei kadu.
Yksi mieleenpainuvin henkilö on kansikuvassa oleva herra, joka kertoo kuinka hän kuljetti junaa kohti Treblinkan tuhoamisleiriä. Junan vaunut oli tietysti pakattu täyteen ihmisillä ja välillä raiteilla oli ruuhkaa. Elokuvassa tämä puolalainen herra sanoo, että ei aluksi ymmärtänyt mihin hänet oli sotkettu. Huhut kirivät kuitenkin tavallistenkin ihmisten korviin ja siinä vaiheessa oli mahdoton perääntyä. Hänelle langetettiin pakoitettu syyllisyys, mikä varmasti pitää otteessaan loppuelämän ajan.
Huom: Shoah ei ole pelkästään Auschwitzin selviytyjien tarinaa, vaan sivuaa Auschwitzia. Sieltä paennut Rudolf Vrba (1924-2006) on yhtenä haastateltavien joukossa. Tämä on minusta tosi hyvä asia, että muutkin holokaustin leirit ja tapahtumat tulevat tietoon.
Shoah taitaa nykyisin olla kokonaan katsottavissa YouTubessa. Tilasin oman boxini vuosia sitten australialaisesta verkkokaupasta(!). Silloin tämä oli järkevää, koska levyt olivat samaa R2 aluekoodia kuin Suomessa eikä elokuvasta ollut saatavilla eurooppalaista DVD-julkaisua. Tämän jälkeen on ilmestynyt ainakin DVD- ja bluray-julkaisut Britanniassa. Suomessa elokuva on nähty TV:ssä Elonetin mukaan elokuussa 1994.
Yhteenveto: mieleenpainuva, pitkä, ainakin kerran elämässä läpi katsottava dokumentti ihmiskunnan synkimmästä tapahtumasta.
Traileri, olkaa hyvä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti