Repulsion (Inho, 1965)

Inho (1965) on yksi niistä erinomaisista vanhoista elokuvista, jotka valitettavasti jäävät nykykatsojalla visuaalisten efektien - räiskinnöin ja ilotulituksin - koristeltujen uutuusleffojen varjoon. Kyseessä on hiljattain uutisissakin esiintyneen Roman Polanskin vuonna 1965 ohjaama psykologinen trilleri. Pelkistetty, mutta ilmaisultaan vahva elokuva kertoo naisesta jonka mielenlaatu alkaa järkkymään vähitellen. Aihe ei ehkä ruudulta luettuna herätä kiinnostusta, mutta tärkeämpää onkin tunnelma sekä kerronta eli elokuvan taiteellinen osuus.



Yllä oleva traileri on tuoreesta Jenkkilässä julkaistusta Criterion Collectionin luxusjulkaisusta. Kannattaa ehdottomasti pitää näpit erossa Suomessa vuonna 2005 julkaistusta Future Filmin valkeakantisesta julkaisusta. Siinä kuva on venytetty pilalle mikä häiritsee merkittävästi elokuvakokemusta.

Brenda Lee: I'm Sorry

"finest teen pop songs of its era"

Brenda Leen 15 vuotiaana nauhoittama pop-sävelmä on jotenkin merkillisen tuttu - niin tarinaltaan kuin sävelmänä. Laulun yksinkertaisessa tarinassa kokematon kertoja anelee anteeksiantoa rakkauden sokettaman suhteen jälkeen. Laulu sekä Leen herkkä tulkinta yhdessä kurottavat allekirjoittaneella jonnekin syvälle - ehkä omiin teinirakkausmuistoihin. Martin Scorsesen käytti kappaletta erinomaisesti elokuvassa Casino (1995).



Brenda Lee: I'm Sorry
(Albritton/Self)
Miss Dynamite (1961)

I'm sorry, so sorry
That I was such a fool
I didn't know
Love could be so cruel
Oh, oh, oh, oh
Uh-oh
Oh, yes

You tell me mistakes
Are part of being young
But that don't right
The wrong that's been done

[Spoken:]
(I'm sorry) I'm sorry
(So sorry) So sorry
Please accept my apology
But love is blind
And I was to blind to see
Oh, oh, oh, oh
Uh-oh
Oh, yes

You tell me mistakes
Are part of being young
But that don't right
The wrong that's been done
Oh, oh, oh, oh
Uh-oh
Oh, yes

I'm sorry, so sorry
Please accept my apology
But love was blind
And I was too blind to see
(Sorry)

Kielletyt leikit

Katsoin uudelleen DVD-kokoelmastani ranskalaisen elokuvan Kielletyt leikit (Jeux Interdits, 1952). Filmi kolahti sen verran rajusti tajuntaan että rustasin siitä arvostelun. Klikkaa siis alla olevaa linkkiä lukeakseni kirjoittamani arvosteluni.

--> Linkki arvosteluun

Entisten nuorten sävellahja

Yle RadioSuomessa tulee lauantaisin klo 15 Entisten nuorten sävellahja -niminen ohjelma. Ohjelmassa ihmiset kertovat nuoruusmuistojansa oman musiikkitoivomuksen rinnalla. Ohjelmasta kuulee RadioSuomessa vähän väliä spotti, jonka haluan jakaa muiden kanssa.

Me oltiin jossakin maitolaiturin nurkassa
vähän toisista piilossa ja minä kun mietin, että
miten minä pääsisin nykimään tuota tyttöä lähemmin
niin mie rupesin laulamaan:

"Close your and I'll kiss you"

Ja sitten minä sanoin että tehtäskö silleen niinkun
minä äsken sanoin. Tyttö sano että tehdään vaan
ja mehän pussattiin...



The Beatles: All My Loving
(Lennon/McCartney)
With The Beatles (1963)

Vaikka edellä oleva tarina ei olisikaan totta, on se minusta erinomainen esimerkki siitä, miten nuoruudessa kuullut laulut saattavat oleellisesti linkittyä muistoihin ja siksi niistä tulee "koko elämän soundtrack". Omasta nuoruudestani tarina toi mieleen mm. Bon Jovin Alwaysin.

Electric Flag: Over-Loving You

Ehkäpä jokin populaarimusiikin miljoonista rakkauslauluista voi kantaa mukanaan osan totuudesta.




Electric Flag: Over Lovin' You
(Goldberg & Bloomfield)
A Long Time Coming (1968)

What can I do to keep myself for over loving you
what can i do, i need you.
when i'm with you I gonna go way I should
can't help myself, baby that's no good.
things I should keep conceiving
all I can admire, can't keep rebelling
when I'm not satisfied. huh!
got to gotta have over your loving, all right!

when I'm with you I act very strange
can't help myself, babe i never change.
won't you know that true love to so hard to find
i need you, don't you know you mess up my mind.
i can't find it, can't hide it.
I'm so excited, now!

What can I do to keep myself for over loving you
what can i do, girl i need you.
And when i'm with you I don't let the way I should
can't help myself, baby don't you know that's no good.
All right! Now! Now!

I need you every day
i want you in every way. Whoa!
You always! But I need you woman
you're out of sight
Babe! Come on!

Jerry Lee Lewis: Cryin' Time

Kuuntelussa tällä kerralla Jerry Lee Lewisin "The Greatest Live Shows on Earth" LP:llä julkaistu Buck Owensin sydäntäraastavan koskettava country-kappale Cryin' Time.



Äänitetty livenä Panther Hallissa, Texasin Fort Worthissa syyskuun 7. 1966.

Well, it's cryin' time again, your gonna leave me,
I can see that far away look in your eyes,
I can tell by the way you hold me, darling,
That it won't be long before it's cryin' time.

Now they say that absence makes the heart grow stronger,
And that tears are only rain to make love grow,
But, my love for you could never grow no stronger,
If I live to be a hundred years old.

So, it's cryin' time again, your gonna leave me,
I can see that far away look in your eyes,
I can tell by the way you hold me, darling,
That it won't be long before it's cryin' time.

Now, you say that you've found someone you love better,
That's the way it's happened every time before,
And as sure as the sun comes up tomorrow, honey.
Cryin' time will start when you walk out the door.

Oh, it's cryin' time again, your gonna leave me,
I can see that far away look in your eyes,
I can tell by the way you hold me, darling,
That it won't be long before it's cryin' time...

Aution saaren levyt osa 1: John Mayall & Bluesbreakers with Eric Clapton

Räpylä pystyyn, joka osaa äkkisiltään nimetä kymmenen levyä, jotka ottaisi mukaan autiolle saarelle. Minun ensimmäinen valinta on aika helppo. Valintani olisi tietenkin:

John Mayall & the Bluesbreakers: Bluesbreakers with Eric Clapton !



Kyseessä on erittäin paljon myöhempien aikojen Blues-väkeen vaikuttanut LP, jossa brittibluesin edelläkävijät John Mayall ja Eric Clapton soittavat samalla levyllä Bluesbreakers-yhtyeen nimellä. Bluesbreakers with E.C oli ilmestyessää vuonna 1966 Britanniassa erikoinen tapaus, keskiluokkaiset nuorukaiset soittamassa mustien bluesmusiikkia! Miehet olivat kuitenkin aloittaneet musiikkimatkansa muutamaa vuotta aikaisemmin R&B-musiikilla. Tämä levy oli nimenomaan se, joka viimeisteli suunnan valkoiselle bluesille; Claptonin aikaisempi Yardbirds oli ollut vain R&B:n ja pop-musiikin välivaihe kohti sähköistyvää bluesia. Mayall sen sijaan tunnettiin brittibluesin isänä, mutta hänkin haki suuntaa esikuviensa esittämää Chicago-bluesia kohti. Täytyy sanoa että on onni että nämä miehet kohtasivat toisensa - ja harmi, että kahden edelläkävijän tiet kuitenkin nopeasti erosivat.

Milloin kuulin ensimmäistä kertaa levyä?
Joskus yläasteen alkupuolella minulla oli kaverin innoittamana käynnissä Eric Clapton-boomi, joka oli seurausta miehen Unplugged (1992) ja From the cradle (1994) albumeista. Clapton kitaristina innosti ja hain kotikuntani kirjastosta muuta Claptonin aineistoa. Vahingossa tai kohtalon sanelemana törmäsin Bluesbreakers with Eric Clapton LP-levyyn (onneksi vastaan ei tullut Claptonin 80-luvun soololevyt). Tuo valkokantinen kiekko oli kantensa perusteella kiinnostava, olihan siinä kitarasankarimme nuorena lukemassa sarjakuvalehteä.

Kotona ensimmäisen kuuntelukokemuksen muistan ikuisesti. Laitoin LP-levyn soimaan ja istahdin sohvalle lukemaan päivän lehteä. Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen yhtäkkiä havahduin, viritin korvaani ja kaivoin levyn kannen esille. Tästä kuuntelunautinto jatkui sanomalehden jäädessä pöydälle, pienellä volumen lisäyksellä sekä levyn kääntämisellä välillä.

On tunnustettava, että laina-ajan loppuessa tein sen verran syntiä, että nauhoitin LP:n C-kasetille. Syntiä ei suinkaan ollut varsinainen kopioiminen, vaan se että levyn ollessa hieman yli 30 minuuttia, sen viimeinen raita It Ain’t Right (Little Walter) oli jätettävä kasetilta pois. Kasetti oli jatkuvasti kovassa kulultuksessa ja meidänkin taloudessa oltiin vähitellen siirtymässä CD-aikaan. Tämä tarkoittaa, että kavereillani alkoi yleistyä tietokoneisiin polttavia CD-R-asemia. Tiesin levyn löytyvät myös digitaalisessa formaatissa ja tämän takia halusin saada sen itselleni cd-levynä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin tehdä kirjastossani kaukolainaus jostakin etelä-Suomen kirjastosta. Muistan kuinka jouduin kaukolainaa tehdessäni selittelemään kirjastotädille miksi haluan levyn CD:nä vaikka LP on kirjaston (tai meillä) hyllyssä.

Tänään on 25. syyskuuta 2009. Päivä jää omalta osaltani historiaan, sillä tänään sain Bluesbreakers with Eric Clapton -levyn vihdoin ostettua laillisena kopiona omaksi. Levyni saapui postissa suoraan Britannista (hinta ~12 euroa). Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa versio levystä. Käsissäni (ja stereolaitteessa) pyörivä kiekko on kyseisen albumin neljännenkymmenennen syntymäpäivän kunniaiksi kasattu Deluxe-julkaisu. Bluesfanaatikolle julkaisu on pelkkää mannaa: samojen pahvisten kansien väliin on laitettu kaksi CD-levyä.

Ensimmäinen CD-levy sisältää legendaarisen albumin alkuperäisen vuoden 1966 mono-version ja myöhemmin remasteroidun stereo-version. Toinen kiekko on taas kokoelma John Mayall & the Bluesbreakersin single- ja livetalletuksia, kitarassa tietenkin Clapton. Toisen levyn raidoista osa onkin jo tuttuja muilta Bluesbreakers julkaisuilta, mutta esim. Flamingo Clubilla Lontoossa keväällä -66 nauhoitetut live-esitykset ovat uusia. Noissa raidoissa sitä todellista taikaa - intohimoista, energistä ja erittäin taitavasti soitettua Chigaco-bluesia. Äänenlaatu ei ole hifiä, mutta sisältö menee ymmärryksen yläpuolelle.

Youtubestä löytyi levyn stereo-version avausraita "All Your Love (I miss Loving)":

"Lapland, das Land mit den höchsten Himmeln.
Dort ist die Welt noch eine Scheibe,
der Horizont ist ein einziger gewaltiger
Messerschinitt rund um den eigenen gesichtskreis."

Henning Boetius: Joiken

Vox Amplug AC30

Tein taannoin oivan löydön internetin selailusessiollani:



Vox Amplug AC30!

Vekoitin on siis sähkökitaran jakkiin kiinnitettävä kuulokevahvistin. Toisinsanoen laite vahvistaa ja muuttaa sähkökitarasta tulevan signaalin kuulokkeisiin sopivaksi. Amplug sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä (9/09) kuusi erilaista elektronisesti mallintavaa kuulokevahvistinta, jotka jäljittelevät englantilaisen kitaravahvistin yhtiön parhaita malleja. Mallit ovat Metal, Classic Rock, Acoustic, Lead, Bass ja AC30. Ostin itselleni paikallisesta musiikkikaupasta nimenomaan AC30-version 50 eurolla.

AC30 on musiikkimaailmassa erittäin legendaarinen putkicombo. Sellaisten yhtyeiden kuten The Beatles, The Rolling Stones, The Who, The Queen, Led Zeppelin, Deep Purple, U2, Agents jne. kitarasaundi perustuu nimenomaan AC30:n lämpöiseen putkisaundiin. Itselläni ei olisi ollut mitään mahdollisuutta hommata oikeata tuhannesta eurosta ylöspäin maksavaa vahvistinta ja siinä mielessä nyt käsissä oleva kapistus tuntuu lähinnä naurettavalta. Käyttäminen on tehty erittäin helpoksi: laitteeseen asennetaan kaksi AAA-kokoista paristoa (jotka tuliva mukana), laite kiinnitetään kitaraan ja kuulokkeet laitteeseen. Tämän jälkeen virta "on"-asentoon ja rokrok! Mokkulasta löytyvät gain-, tone- ja volume-säädöt joita ruuvaamalla saa taiottua mieleisiä saundeja. Aux-liitännällä laitteen läpi voi ajaa musiikkia esim. mp3-soittimesta. Voit siis jammata lempimusiikkisi soidessa taustalla.

Amplugin parissa olen saanut menemään jo useampia tunteja, ja näin harrastelijasanastoa käyttämällä voisin sanoa että se toi uutta top-boostia soittoharrastukseen. :) Tällaisilla säädöillä on löytynyt hyviä saundeja
"crunch" gain 6 - tone 5 - keskimikki
"clean" gain 3 - tone 6 - kaulamikki
"heavy tone" gain 8 - tone 6 - tallamikki

Ääninäytteitä Amplugista löytyy Voxin kotisivuilta.

Nuevo cinema paradiso

Once a king gave a feast for his beautiful princess.
Now, who was standing guard saw the king's daughter to go by.
She was the most beautiful girl,
and he fell instantly in love.
But what is a simple soldier next to the daughter of a king?
At last he succeeded in meeting her,
and he told her that he no longer could live without her.
The princess was so taken by his love
that she said to the soldier:
"If you can wait for 100 days and 100 nights
under my balcony at the end of it..
I shall be yours"

With that the soldier went and waited
one day, two days, then ten, then twenty.
Each evening the princess looked out,
and he never moved.
In rain, wind and snow. He was still there!
Birds sat on his head, bees stung him.
But he didn't move.

However, On the ninety day he had come pale and weak.
Tears streamed from his eyes,
he couldn't hold them back.
He didn't even have the strength to sleep.
And all that time, the princess watched him.
Finally, on the 99th night, the soldier stood up, took his chair
and left.

Kandin työ

Hauskaa vappua!

Huolimatta matalasta opintotuesta tämä yliopistoelämä voi olla joskus vähän liiankin hauskaa - näin ainakin vappuna! Mutta ei siitä nyt se enempää...

Sen sijaan yliopistoelämä olisi lähes täydellistä, mikäli ei tarvitsisi vähän väliä käydä tiedekunnassa tenteissä ja tehdä jotain muka-tärkeitä tutkimuksia. Nyt on minulla nimittäin juuri se vaihe opiskeluissa, että jotain tutkimusta pitäisi saada valmiiksi jotta viralliset akateemiset arvonimet saisi ottaa käyttöön. :)

Vuosi sitten vaihtoreissu siirsi kandityön tälle keväälle ja olen nyt siis väsännyt jo toista viikkoa kandidaatin tutkielmaa. Kerrottakoon, että kyseinen per**leen tekele pitäisi olla laajuudeltaan ~30 sivua, jossa mukana on taustateoriaa sekä oma tutkimus. Ja palautuspäiväksi on sovittu maanantaina 4.5.

No mitenkäs minun osalta kävikään?

Tänään tuli seitsemäs "työpäivä" täyteen. Yhdellä työpäivällä tarkoitan noin viidestä seitsemän tunnin lähes tauotonta istuntoa tietokoneen ja kirjojen äärellä. Tänään lopettaessani tarkastin Wordin ominaisuuksista, että nyt minulla on mennyt siihen työhön kokonaiset 1530 minuuttia eli 25,5 tuntia! Siltikään työ ei ole vielä valmis - sivuja on kasassa pian se vaadittu 30, mutta oma tutkimus puuttuu vielä kokonaan. Ja mikä pahinta, palautus olisi jo kahden päivän päästä!

No ei kait tässä kuitenkaan voi suurtakaan hätää tulla. Aikataulu tulee vastaan väistämättä, ja ajattelin palauttaa maanantai-iltana juuri sen version työstä mihin siihen mennessä olen päässyt. Viimeistelen lopullisen version sitten ensi viikon aikana - kuitenkin ennen Saksan reissua.

Jotenkin aina välistä toivoo, että yliopistossa olisi myös se paperiton versio maisterin tutkinnosta. Eli "opiskele viisi vuotta, ei tarvitse tehdä gradua" -vaihtoehto. Se sopisi täydellisesti minulle, joka en ole tämän kaltaisissa isoissa ajatteluprosesseissa itseohjautuva ja jolle työn aloittamisessa on lähes poikkeuksetta ongelmia oman toiminnanohjauksessa (tahallaan käytin kasvatustieteellisiä käsitteitä).

**

Postaanpa tähän loppuun vielä yhden erinomaisen biisin Crosby, Stills, Nash & Youngilta. Olkaapa hyvät: On the way Home livenä.

52.80 sekuntia rakkautta ja julmuutta

Pääsiäisen kärsimystä lisätäkseni nappasin reissuun mukaan Tadeusz Borowskin kirjan Kotimme Auschwitz (Like 2006). Kyseinen kirja on Auschwitz selviytyjän kaunokirjallinen kuvaus keskitysleirielämästä. Kaikenkaikkiaan erinomainen ja ajatuksiaherättävä kirja. Borowskin tarina on yksi Holokaustin järkyttävimmistä. Mies viruu useamman vuoden orjana vankeudessa, näkee tuhoamisleirin kehittymisen pienestä vankileiristä suureksi tehdaskompleksiksi. Kaiken välissä kirjoittaja pohtii omaa osallisuuttaan kaikkeen tähän: omaa syyllisyyttä uskonveljien tuhoamiseen ja omaan selviytymiseen. Vapautumisen jälkeen lupaava kirjailijanalku palaa jatkamaan elämäänsä siitä, mihin se ennen vankeutta jäi - ainakin teoriassa. Järjestelmällisen kidutuksen kokeminen, kuoleman läsnäolon havaitseminen ja kaiken tuon vahva tunteminen on kuitenkin jättänyt kirjailijaan niin suuren jäljen että kuusi vuotta vapautumisensa jälkeen mies päätyy surmaamaan itsensä. Ironisesti tämä tapahtuu neljä päivää hänen ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Pettymys ihmiskuntaan on selättänyt halun elää ja selviytyä. Paluu normaaliin elämään on Auschwitzin jälkeen mahdotonta.

Tekstin otsikko on tahallaan hämäävä: mitkä ihmeen 52.80 sekuntia? Edes kirjan kannen katsominen ei välttämättä vie niin pitkään. Sen sijaan kirjan selaamiseen suosittelen käytettävän huomattavasti enemmän aikaa kuin mainitut 52.80 sekuntia. Vastaus arvoitukseen löytyy allaolevasta videosta. Video on edellä mainittun kirjan lukemisen jälkeen erittäin vahva kokemus. Se löytyi sattumalta kirjan lukemisen jälkeen.



Miten selitetään videon 52.80 sekuntia rakkautta ja julmuutta? Ainakin minä näin videopätkässä vain julmuutta. Kaiketi rakkautta edustaa vain Chopinin preludi - videon taustamusiikki. Sen sijaan julmuuden me kaikki helposti tunnistamme: tietä pitkin kävelee pahoinpidelty - mahdollisesti raiskattu - nainen, joka on pukeutunut Wehrmachtin sotilaan housuihin. Videon lisätiedoista selviää, että nainen on saksalainen ja vuosi on 1945. Näin ollen langat yhteensitoen voi kuvitella, että henkilö on pahoinpidelty joko pakenevien saksalaisten, päällevyöryävien liittoutuneiden ja paikallisten toimesta. Vaikka vastausta emme tässä saa, toimivat kuvat Stuka-syöksypommittajasta kylvämässä tuhoa hyvin tämän rauhaisan eksyneen naishenkilön ja Chopinin preludin kanssa. Jos siis musiikki edustaa rakkautta, ovat kuvat ehdottomasti julmuuden merkkinä.

Suomalainen

No mikäs se on se suomalainen?
Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Jorma Etto: Suomalainen (runokokoelmasta Ajastaika, 1964)

- -

(Translated by Jaakko Heikkilä)

A Finn is the one who answers when not asked,
asks when not answered, does not answer when asked,
the one who loses the way, yells on the shore,
and on the opposite shore yells another of the same kind:
the forest clangs, echoes, the pines hum.
There comes a Finn and groans, is here and groans,
goes there and groans, is as in the sauna and groans
when the other one throws water on the stove.
That kind of a Finn always has a partner,
he is never alone, and that partner is a Finn.
And nothing separates a Finn from a Finn,
nothing except the death and the police.


- -

Joutsen

Kevät lähestyy ja sitä odotellessa alkaa myös lintujen laulun äänet lisääntyä päivä päivältä enemmän. Tästä kaikesta kesäisestä fiilistestä ja eräästä youtube eksymisestä tuloksena syntyi idea tähän postaukseen. Vastaani tuli hämmästyttävän hypnoottinen, rauhallisen kaunis ja ihanaa fantasiaa kumpuava videopätkä.

Kannattaa katsoa:



Kyseessä on Walter Futter Noveltyn vuonna 1929 kuvaama mykkäpätkä The Swan. Kuvassa joutsenpari liukuu rauhassa aamuisella lammella. Taustalla soi Camille Saint-Saens'n Eläinten karnevaalista tuttu osa. Tämä videopätkä on todellinen löytö. Kuvan ja musiikin yhteys luo sellaisen fantasian tästä ylväästä eläimestä, joka osoittaa kuinka "mustavalkokuva voi luoda itse värinsä".

Ranskalainen uusi aalto (La Nouvelle Vague)

Ranskalaisen elokuvan 1950-luvun lopulla syntynyt Uusi aalto (La Nouvelle Vague)tarkoittaa elokuvien tekijöiden suuntausta ja liikettä, jossa kehittettin uusi tyyli tehdä elokuvia. Aikaisemmin studioaikana esim. Hollywoodissa ohjaajat olivat kovasti studioiden ja tuottajien ohjauksen alaisia, jolloin esim. elokuvien kohtauksien taiteellisuutta muutettiin tuottajien toiveiden mukaisiksi suurempien yleisöjen tavoittamisen toivossa. Uuden aallon ohjaajat kehittivät ajatuksen itsenäisestä ohjaajasta - auteurista - joka osallistuisi jokaiseen elokuvan tekemisen prosessiin alusta loppuun aina käsikirjoituksesta leikkauspöydälle.

Uuden aallon elokuvia on vaikea lokeroida, koska aiheet ja tarinat ovat tietenkin tekijöidensä näköisiä. Yhteistä uuden aallon elokuville kuitenkin on, että kokeellisuus aikaisempaan nähden lisääntyi niin leikkauksessa, visuaalisessa tyylissä kuin kerronnassakin. Aikakauden muiden taiteiden tavoin elokuvan aiheet politisoituivat ja sosiaalistuivat selvästi aikaisempaan nähden.

Minulle ranskalainen Uusi aalto on yhtä kuin François Truffaut, Jean-Luc Godard, Alain Resnais, Claude Chabrol, Jacques Rivette ja Eric Rohmer. Edellä mainitut ovat tärkeimpien ohjaajien nimiä. Näitä etsimällä ei voi mennä harhaan.

YleTeema tekee tänä keväänä suuren palveluksen minulle. Se näyttää kokonaisen joukon Uuden aallon tärkeimpiä elokuvia. Kannattaa pysyä kanavalla.

13.3. Yö kuuluu rakkaudelle
14.3. Teemalauantai: 400 Kepposta
20.3. Rohkea nuoruus
27.3. Hiroshima, rakastettuni
28.3. Teemalauantai: Jean-Luc Godard
03.4. Lola
10.4. Ampukaa pianistia
17.4. Ranskalainen päiväkirja
24.4. Pariisi kuuluu meille
1.5. Cléo viidestä seitsemään
2.5. Teemalauantai: François Truffaut
8.5. Nainen on aina nainen
15.5. Laittomat
22.5. Alphaville ja Kiitorata
23.5. Teemalauantai: Cherbourgin sateenvarjot
29.5. Keräilijätär

J.Karjalainen: Hän

Innostuksissani postaan tässä kaksi eri esiintymistä J.Karjalaisen biisistä "Hän"





Hän on erinomainen biisi, johon olen onnistunut kevyesti koukuttamaan itseni. :)
Jii on aikaisemmin ollut hieman vieraampi esintyjä, mutta Soveltavaa harjoittelua tehdessäni Leppävirralla jouduin pitämään koululla myös aamunavauksen, johon tarvitsin musiikiksi Karjalaisen paremmin tunnetun Sankarit. Kirjastosta Sankarit löytyivät J:n Suurimmat hitit -kokoelmalta, josta kuitenkin Hän nousi selkeästi koko levyn suosikiksi.

Rory Gallagher: Edged in Blue

I've cried enough tears to fill up an ocean,
Surely you see that my world's been broken?

Here I am, where are you?
Help me please, pull me through.
Here I am, where are you?
All my days are edged in blue.

You made up your mind and nothing can change it,
You want to be free but I can't rearrange it.

Here I am, where are you?
Tell me please, what to do,
Here I am, broken in two,
All my days are edged in blue.

I'd go anywhere, if I thought you'd be there,
'Cos I've made up my mind that's where I belong.
I've traveled the world 'cos I couldn't be told,
Told by my heart that you really had gone.

I'd go anywhere, if I thought you'd be there,
'Cos I've made up my mind that's where I belong.
I've traveled the world 'cos I couldn't be told,
Told by my heart that you really had gone.

Our lines got crossed through all things unspoken.
A tangle of knots not easily opened,

Here I am, where are you?
Help me please, pull me through.
Here I am, where are you?
All my days are edged in blue.

Here I am, where are you?
Help me please, pull me through,
Here I am, where are you?
Can't you see I'm edged in blue.