Pekka Streng: Katsele yössä

Pekka Strengiä (1948-1975) on pakko pitää suomalaisessa musiikkiscenessa outolintuna. Miten takapajuisessa Suomessa voi olla musiikkia, jolla tuskin on kaupallista potentiaalia. Elinaikanaan vain kaksi albumia julkaissut muusikko antoi tiettävästi lehdistölle vain yhden haastattelun. Muutenkin Streng vältteli julkisuutta parhaansa mukaan, tämän vuoksi hänestä tuli myöhemmin myyttinen hahmo. On myös haasteellista pohtia mihin genreen tämän musiikin laatikoisi. Mikäli taistalla soisi äänekäs särökitara olisi tehtävä helppo. Vain yleismaalliset, runoihin perustuvat lyriikat sekä aikakauden henki vihjaavat että musiikki olisi progea.

Toisella Kesämaa (1972) levyllä Strengin tueksi kasattiin Love Recordsin toimesta silloisia kotimaisia huippunimiä: Hasse Walli, Olli Ahvenlahti, Pekka Pöyry, Eero Koivistoinen... Outoa kyllä pääosaan ei nousekaan allstar-rivistön musiikki, vaan Strengin lyhyet, yksinkertaiset kappaleet jotka onnistuvat puhuttamaan kuulijaa. Olen valinnut kuunneltavaksi Katsele yössä kappaleen, koska sen lopussa on Eero Koivistoisen sopraanosaksofonisoolo joka koukutti pahemman kerran. Kuuntelin sen yhden kuunteluhetken aikana ainakin 20 kertaa. Kiireeseen ja extreme kokemuksiin tottuneille Strengin musiikki on auttamatta liian laimeaa. Siksi haastankin sinut hetkeksi rauhaan, pohdintaan, hiljaisuuteen..



Pekka Streng: Katsele yössä
(säv. ja san. Streng)
Kesämaa (1972)
Love Records LRCD 67

Yö utuinen laskeutuu kaupungin ylle
ja kietoo siniseen viittaan
punatukkaisen haltiattaren
ja ketun hänen kupeellaan
ja viimeistä kierrostaan
kolistelevan raitiovaunun himmein lyhdyin.

Yö saattaa kotiovelleen
kaksi juhlista palaavaa
onnellista, vähän sammaltavaa,
ja puiston vanhat puut sitä kuuntelee.

Olen pimeä, suloinen unohdus.
Tyhjyyden täyttää vain rakkaus,
rakkaus.
Kuuntele hiljaisuutta yön.