perjantai 8. tammikuuta 2010

Topi Aaltonen: Asfalttikukka (1929)

Kesällä 1929 Suomessa elettiin suurta gramofoni-innostusta. Olihan gramofoni kieltolain aikana merkittävä keksintö, jolla saatiin aikaiseksi oikea kulttuuriräjähdys äänilevyjen myynnissä. Gramofoni oli siten oman aikansa "Ipodi" eli viihdeteknologian kuuminta kamaa.

1929 suomalaisissa gramofoneissa pyöri jazz- ja iskelmälevyt. Levyjä tuotiin paljon ulkomailta, mutta myös kotimaassa levytettiin musiikkia kansan iloksi. Alla on eräs kesän 1929 kuumimmista sävelistä, toukokuussa -29 levytetty Asfalttikukka, jonka levytti Ture Ara salanimellä Topi Aaltonen.



Topi Aaltonen & Suomi Jazz Orkester
(J.Loke, san. V.Siikaniemi)
Levytys: 25.5.1929, Helsinki
HMV AL 1025 (2:45)

Laulu kaupungin, yllä asfaltin
kesäiltahan huumaten soi...
Neito armahin, suloparmahin
sinut sattuma tielleni toi.
Tuoksu tuulien, hymy huulien,
katu kulkijan vallata voi.

Nojaat siltahan, katsot iltahan
eikö kuulu jo kultaasin sun?
Tokko taipunet, varpu vaipunet
iltahetkeksi huomahan mun,
jos sä taipunet, varpu vaipunet
saan ma sulkea syliihin sun.


(sanat päivitetty 13.11.2017)



- -
"Lojuin aurinkoisena sunnuntaipäivänä sohvalla sydänjuuriani myöten järkkyneenä siitä valtavasta säveltulvasta, joka nykyisin yrittää hukuttaa koko Suomen maan ja semminkin Helsingin Etu-Töölön eli Arkadian. Kun ajattelee, että yhdessä ainoassa kivimuurissa saattaa olla ainakin toistasataa ikkunaa ja niistä joka toisesta gramofooni huutaa täyttä kurkkua ja taukoamatta jotakin ”Emmaa” tai ”Kallea ja Hilmaa” tahi jazz-musiikkia, päivän toisensa jälkeen, niin ymmärtää, että tunsin sillä hetkellä inhonneeni ja vihanneeni mokomaa konetta hamasta syntymästäni saakka – niin, jos mahdollista, sitäkin varhaisemilta ajoilta."
nimim. Antti Antinpoika (Suomen Kuvalehti, 1929)

Lähde: Ennen ja nyt - Historian tietosanomat

Ei kommentteja: