Suomalainen

No mikäs se on se suomalainen?
Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Jorma Etto: Suomalainen (runokokoelmasta Ajastaika, 1964)

- -

(Translated by Jaakko Heikkilä)

A Finn is the one who answers when not asked,
asks when not answered, does not answer when asked,
the one who loses the way, yells on the shore,
and on the opposite shore yells another of the same kind:
the forest clangs, echoes, the pines hum.
There comes a Finn and groans, is here and groans,
goes there and groans, is as in the sauna and groans
when the other one throws water on the stove.
That kind of a Finn always has a partner,
he is never alone, and that partner is a Finn.
And nothing separates a Finn from a Finn,
nothing except the death and the police.


- -

Joutsen

Kevät lähestyy ja sitä odotellessa alkaa myös lintujen laulun äänet lisääntyä päivä päivältä enemmän. Tästä kaikesta kesäisestä fiilistestä ja eräästä youtube eksymisestä tuloksena syntyi idea tähän postaukseen. Vastaani tuli hämmästyttävän hypnoottinen, rauhallisen kaunis ja ihanaa fantasiaa kumpuava videopätkä.

Kannattaa katsoa:



Kyseessä on Walter Futter Noveltyn vuonna 1929 kuvaama mykkäpätkä The Swan. Kuvassa joutsenpari liukuu rauhassa aamuisella lammella. Taustalla soi Camille Saint-Saens'n Eläinten karnevaalista tuttu osa. Tämä videopätkä on todellinen löytö. Kuvan ja musiikin yhteys luo sellaisen fantasian tästä ylväästä eläimestä, joka osoittaa kuinka "mustavalkokuva voi luoda itse värinsä".

Ranskalainen uusi aalto (La Nouvelle Vague)

Ranskalaisen elokuvan 1950-luvun lopulla syntynyt Uusi aalto (La Nouvelle Vague)tarkoittaa elokuvien tekijöiden suuntausta ja liikettä, jossa kehittettin uusi tyyli tehdä elokuvia. Aikaisemmin studioaikana esim. Hollywoodissa ohjaajat olivat kovasti studioiden ja tuottajien ohjauksen alaisia, jolloin esim. elokuvien kohtauksien taiteellisuutta muutettiin tuottajien toiveiden mukaisiksi suurempien yleisöjen tavoittamisen toivossa. Uuden aallon ohjaajat kehittivät ajatuksen itsenäisestä ohjaajasta - auteurista - joka osallistuisi jokaiseen elokuvan tekemisen prosessiin alusta loppuun aina käsikirjoituksesta leikkauspöydälle.

Uuden aallon elokuvia on vaikea lokeroida, koska aiheet ja tarinat ovat tietenkin tekijöidensä näköisiä. Yhteistä uuden aallon elokuville kuitenkin on, että kokeellisuus aikaisempaan nähden lisääntyi niin leikkauksessa, visuaalisessa tyylissä kuin kerronnassakin. Aikakauden muiden taiteiden tavoin elokuvan aiheet politisoituivat ja sosiaalistuivat selvästi aikaisempaan nähden.

Minulle ranskalainen Uusi aalto on yhtä kuin François Truffaut, Jean-Luc Godard, Alain Resnais, Claude Chabrol, Jacques Rivette ja Eric Rohmer. Edellä mainitut ovat tärkeimpien ohjaajien nimiä. Näitä etsimällä ei voi mennä harhaan.

YleTeema tekee tänä keväänä suuren palveluksen minulle. Se näyttää kokonaisen joukon Uuden aallon tärkeimpiä elokuvia. Kannattaa pysyä kanavalla.

13.3. Yö kuuluu rakkaudelle
14.3. Teemalauantai: 400 Kepposta
20.3. Rohkea nuoruus
27.3. Hiroshima, rakastettuni
28.3. Teemalauantai: Jean-Luc Godard
03.4. Lola
10.4. Ampukaa pianistia
17.4. Ranskalainen päiväkirja
24.4. Pariisi kuuluu meille
1.5. Cléo viidestä seitsemään
2.5. Teemalauantai: François Truffaut
8.5. Nainen on aina nainen
15.5. Laittomat
22.5. Alphaville ja Kiitorata
23.5. Teemalauantai: Cherbourgin sateenvarjot
29.5. Keräilijätär