Sakari Kuosmanen: Kuu ja kulkija

Vuonna 1995 Helsingissä studioon asteli Sakari Kuosmanen, joka valmisteli seuraavaa singleään Kuu ja kulkija. Kuosmanen sai taustat valmiiksi ja moni muusikko kävi yrittämässä soittamista soolokitaraosuuteen, mutta Kuosmanen ei ollut tyytyväinen tulokseen. Tämän vuoksi mies hyllytti äänitteen odottamaan parempia aikoja todeten: "tähän pitäisi saada soittamaan Albert Lee."

Vuonna -95 Albert Lee (1943-) saapui Suomeen Hogan's Heroes yhtyeensä kanssa. Keikkoja oli ympäri Suomea, myös Kuopiossa, Kuosmasen kotikaupungissa. Sattumalta yhtyeelle sattui Kuopion kohdalla vapaapäivä. Kiertuemanagerin kautta Kuosmanen sai yhteyden Leen kanssa ja samalla sovituksi, että vie miehen ja slidekitaristi Gerry Hoganin kalastamaan. Kalaa saatiin ja niitä syötiin Kallaveden ääressä hiljaisuutta kuunnellessa. Järven rannalta Kuosmanen vei miehet studioon ja kaivoi Kuu ja kulkija -kappaleen kuunneltavaksi. Lee ja Hogan kuuntelivat pohjat kertaalleen ja homma oli sillä selvä. Miehet kaivoivat instrumenttinsä ja alkoivat soittaa niin, että kitararaidat saatiin purkkiin. Kuosmanen tuski olisi uskonut saavansa toiveensä toteutumaan.



EDIT:
Youtube ei näytä videota kaikissa maissa. Tästä audion kuitenkin löytää (paina play-nappia:



Sakari Kuosmanen: Kuu ja kulkija
(säv. Pekka Tegelman)
Kuu ja kulkija (1995)
Columbia 4784532

Laittoi keikan jälkeen laulaja kasaan laitteitaan
tuli pari siihen kiittämään, kertomaan aatteitaan.
he aikaa sitten löytäneet oli toisensa
laulajalle kertoivat on syynä laulunsa
silloin elämä hymyili niin suloisasti
ja onni heillä oli ollut myötä siitä asti

Laulaja kätensä irrotti laatikon kahvasta
muistiaan hän koettaen katseli paria.
ja muistikin tuon kesäillan aikaan uupuneen
ja nuoret jotka näyttäneet toisensa löytäneen
silloin elämä hymyili niin suloisasti
ja onni heillä oli ollut myötä siitä asti

Muisti tien päällä olleensa taas päivät lukuisat
tuli mieleen jälleen rakkaat kotona oottavat
heti yöbaariin saavuttua rientäisi soittamaan
silloin toivoisi rakkaansa soittoon vastaavan
silloin elämä hymyilisi niin suloisasti
ja onni myötä olis taas siitä asti

Hän juhlailtaa viettäville toivoi onnea
sitten skittalaukun kahva tarjos tuttua otetta
kuu katsoi taivaalta, ei ollut jättänyt
ei ollut kavereiden matka vielä päättynyt.

keikka-auto yötä mittas, niinkuin koira kahlettaan
ei aamuääntä pitänyt se tuli aiheetta
ei sitä kukaan miettinyt, ei ollut tapana
oli voitto joka kilometripylväs takana
silloin elämä hymyili niin suloisasti
ja onni myötä olis taas siitä asti.