Once a king gave a feast for his beautiful princess. Now, who was standing guard saw the king's daughter to go by. She was the most beautiful girl, and he fell instantly in love. But what is a simple soldier next to the daughter of a king? At last he succeeded in meeting her, and he told her that he no longer could live without her. The princess was so taken by his love that she said to the soldier: "If you can wait for 100 days and 100 nights under my balcony at the end of it.. I shall be yours"
With that the soldier went and waited one day, two days, then ten, then twenty. Each evening the princess looked out, and he never moved. In rain, wind and snow. He was still there! Birds sat on his head, bees stung him. But he didn't move.
However, On the ninety day he had come pale and weak. Tears streamed from his eyes, he couldn't hold them back. He didn't even have the strength to sleep. And all that time, the princess watched him. Finally, on the 99th night, the soldier stood up, took his chair and left.
Huolimatta matalasta opintotuesta tämä yliopistoelämä voi olla joskus vähän liiankin hauskaa - näin ainakin vappuna! Mutta ei siitä nyt se enempää...
Sen sijaan yliopistoelämä olisi lähes täydellistä, mikäli ei tarvitsisi vähän väliä käydä tiedekunnassa tenteissä ja tehdä jotain muka-tärkeitä tutkimuksia. Nyt on minulla nimittäin juuri se vaihe opiskeluissa, että jotain tutkimusta pitäisi saada valmiiksi jotta viralliset akateemiset arvonimet saisi ottaa käyttöön. :)
Vuosi sitten vaihtoreissu siirsi kandityön tälle keväälle ja olen nyt siis väsännyt jo toista viikkoa kandidaatin tutkielmaa. Kerrottakoon, että kyseinen per**leen tekele pitäisi olla laajuudeltaan ~30 sivua, jossa mukana on taustateoriaa sekä oma tutkimus. Ja palautuspäiväksi on sovittu maanantaina 4.5.
No mitenkäs minun osalta kävikään?
Tänään tuli seitsemäs "työpäivä" täyteen. Yhdellä työpäivällä tarkoitan noin viidestä seitsemän tunnin lähes tauotonta istuntoa tietokoneen ja kirjojen äärellä. Tänään lopettaessani tarkastin Wordin ominaisuuksista, että nyt minulla on mennyt siihen työhön kokonaiset 1530 minuuttia eli 25,5 tuntia! Siltikään työ ei ole vielä valmis - sivuja on kasassa pian se vaadittu 30, mutta oma tutkimus puuttuu vielä kokonaan. Ja mikä pahinta, palautus olisi jo kahden päivän päästä!
No ei kait tässä kuitenkaan voi suurtakaan hätää tulla. Aikataulu tulee vastaan väistämättä, ja ajattelin palauttaa maanantai-iltana juuri sen version työstä mihin siihen mennessä olen päässyt. Viimeistelen lopullisen version sitten ensi viikon aikana - kuitenkin ennen Saksan reissua.
Jotenkin aina välistä toivoo, että yliopistossa olisi myös se paperiton versio maisterin tutkinnosta. Eli "opiskele viisi vuotta, ei tarvitse tehdä gradua" -vaihtoehto. Se sopisi täydellisesti minulle, joka en ole tämän kaltaisissa isoissa ajatteluprosesseissa itseohjautuva ja jolle työn aloittamisessa on lähes poikkeuksetta ongelmia oman toiminnanohjauksessa (tahallaan käytin kasvatustieteellisiä käsitteitä).
**
Postaanpa tähän loppuun vielä yhden erinomaisen biisin Crosby, Stills, Nash & Youngilta. Olkaapa hyvät: On the way Home livenä.
