Helsinki, ikuisesti -dokumentti

Peter von Bagh osaa kertoa asiat niin, että ymmärrän ne hyvin. Hänen dokumentit ja kirjoitelmat ovat useasti kolahtaneet tajuntaani vasaraniskun lailla. Joulupäivän alkuillasta Yleisradio teki miehentyön näyttämällä von Baghin ohjaaman kollaasidokumentin Helsinki, ikuisesti (2007). Dokumentti kertoo rakkaan maamme pääkaupungista elokuvapätkien, runojen ja musiikin keinoin. Taidemuotojen avulla kaupungista piirtyy kuva suomalaisten pääkaupungista: tämän kaukaisen maan ainoasta suuresta kaupungista. Tällä kertaa lähes aina aikaisemmin halveksimani kaupunki näyttäytyi nyt - dokumentin avulla - silmissäni ensimmäistä kertaa arvokkaana.

Nuovo Cinema Paradiso (1988)

Ystäväni Valtteri oli majoittuneena kämpilleni viime viikolla sunnuntaista torstaihin ja tällä viikolla samoin. Viime viikolla päätin näyttää Valtterille elokuvan, johon voi vain erittäin hyvällä tuurilla törmätä Suomessa (esitetty televisiossa vain 1995, 1998 ja 2005). Kyseessä oli italialaisen Giuseppe Tornatoren ohjaama Nuovo Cinema Paradiso (1988). Elokuva kertoo Salvatore "Toto" Di Vitan elokuvientäytteisen tarinan. Aikarakenteillä siirrytään Toton lapsuudesta nuoruuteen ja keski-ikään, kaikki ympärillä muuttuu, vain rakkaus elokuviin säilyy.

Niille kaikille lukijoille, jotka jo nyt säntäävät toisille sivuille etsimään elokuvaa, on ohjeistettava että elokuvasta ei ole olemassa versiota suomi-teksteillä. Paras vaihtoehto lieneekin siirtyä englantilaisiin versioihin. Englannissa elokuvasta liikkuu kaksi versiota: teatteriversio (118 minuuttia) sekä ohjaajan leikkaama director's cut (167 minuuttia). Suositukseni on, että hankkikaa kerralla pidempi Director's cut, siinä tarinaa seurataa syvemmällä Toton elämässä. State-of-the-art julkaisu, joka myös allekirjoittaneelta löytyy hyllystä on Arrow Filmsin julkaisema Deluxe Edition Boxset (etukansi vasemmalla). Näiden kansin väliin on pakattu 3 DVD-levyä eli kumpikin versio elokuvasta sekä jo pelkästään ostamisen arvoinen Ennio Morriconen Soundtrack yhden CD-levyn muodossa.

Mikä tekee Cinema Paradisosta kirjoittamisen arvoisen? Kaverin kanssa koetun katsomiskokemuksen (teatteriversio) jälkeen Valtteri ilmoitti hankkivansa elokuvan itselleen. Se kertonee jotain: kyseessä on vahvasti tunteita järisyttävä monitasoinen elokuva, josta varsinkin filmifriikin saavat paljon. Toton ensikokemuksien kuvaaminen ei ole ainoata elokuvan antia, vaan mukana on oikeasti hyviä hetkiä ystävyydestä, perheestä sekä elämästä elokuvateatterien projektorivalon alla. Koskettavinta osastoa koetaan esimerkiksi aivan elokuvan lopussa, jossa näytetään ns. kissing-sequence. Alla voit katsoa nuo elokuvan viimeiset 3 minuuttia, ilman että koko tarina paljastuisi. Sen verran on pakko johdatella, että kyseisessä pätkässä Toto aikuisena katsoo ystävänsä hänelle tekemän koosteen elokuvien parhaista pätkistä. Pätkät todellakin ovat aikansa paraiden elokuvien parasta aineistoa; näin Cinema Paradison loppukohtaus yltää toiseen potenssiin ja ylittää sen Morriconen musiikin soidessa taustalla.

Guruni Peter von Baghin sanoin: "viihdyttävää elokuvailtaa."

http://www.youtube.com/watch?v=BW_-0H_u3RQ

Tenttiin lukua

Tämä viikko on mennyt kovasti tuleviin tentteihin (3!) valmistautuessa. Maanantaista keskiviikkoon painin Kvantitatiivisen tutkimuksen II harjoitustyön parissa. Minusta täysin turha kurssi, joten myös harjoitustyö tehtiin ryhmässä samalla pieteetillä. Huomenna perjantaina on tiedekunnan yleisessä tentissä syventävä kirjapaketti. Hmm... Ollaanko sitä jo oikeasti syventävässä vaiheessa? Ei aina tunnu siltä. Onneksi laitoksella kiertää referaatit noista kolmesta englanninkielisestä kirjasta, ettei päätä liikaa tarvi taaskaan vaivata. Viikonloppu tulee ja perjantai, lauantai sekä sunnuntai menee varmasti kvanttia sekä kolmanteen yritykseen menevään virkamiesoikeuden tentteihin valmistautuessa. Näen jo mielessä, että muut bailaavat ja ottavat kumarat ja minä opiskelen. Jihaa!